Suolahoidon historiaa

Ensimmäiset askeleet suolahoidossa otettiin keskiajalla, jolloin munkit hoitivat sairaita suolaluolissa. Suolapöly tuotettiin hieromalla suolakiviä vastakkain. Tästä muodostunut pöly ohjattiin hoidettavan hengitysilmaan. Suolakaivoksissa tapahtuvaa hoitoa kutsuttaan speleoterapiaksi.

1800-luvun keskivaiheella huomasi Puolan teollisuudesta vastaava terveysviranomainen Felix Botchkowski, että suolakaivoksissa työskentelevät ihmiset eivät juurikaan sairastaneet keuhkosairauksia. Vuonna 1843 ilmestyi hänen kirjansa suolapölyn vaikutuksesta. Hänen seuraajansa Mstislav Poljakowski perusti Krakovan läheisyyteen Velickoon suolahoitolan.

Toisen maailmansodan aikana suolakaivoksia käytettiin Saksassa pommisuojina. Pommitusten aikana ihmiset joutuivat olemaan kaivoksissa pitkiäkin aikoja. Lähtiessään moni astmaatikko tunsi hengityksensä huomattavasti parantuneen.

 

Entisessä Neuvostoliitossa speleoterapia sai alkunsa vuonna 1968 Karpatian Solotvinon kylässä, kun kaivoksen n:o 8 pohjalle perustettiin allergiasairaala.

Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana ns. suolahuoneita on rakennettu useita satoja sairaaloihin ja hoitolaitoksiin Itä-Euroopassa. Muualla Euroopassa kiinnostus suolahuonehoitoihin on selvästi lisääntynyt. Suolahuoneessa annettavaa hoitoa kutsutaan haloterapiaksi.

Ensin suolahuoneet rakennettiin suolakivestä leikatuista tiilistä, jolloin pinta jäi lasimaisen tiiviiksi. Myöhemmin suolahuoneen runko tehtiin raakalaudasta, päällystettiin verkolla ja liima / suolaseoksella, jolloin suolan kiinnittyminen alustaan oli heikko ja vaati paksun suolakerroksen, rappauksesta muodostuneen kosteuden poistuminen rakenteista oli vaikeaa ja aikaa vievää. Lisäksi menetelmä aiheutti väri ja hajuongelmia suolahuoneen sisälle.

 

Uusimmalla patentoidulla menetelmällä suolahuoneen runko päällystetään sisäpuolelta levymateriaalilla ja pintasuola kiinnitetään ankkurimaalin avulla alustaan, jolloin pintaan jää huokoinen puhdas suolakerros joka kuivuu ja kovettuu parissa päivässä. Näin pinnasta muodostuu osaltaan ionisoiva.

Suolahuoneen lääketieteellinen tutkimus aloitettiin Suomessa Etelä-Karjalan Allergia- ja Ympäristöinstituutin johdolla vuonna 2003. Tutkimusprojekti päättyi keväällä 2007. Loppuraportti julkaistiin lokakuussa 2007.

Katso raportti tästä.